keskiviikko 4. huhtikuuta 2018


Honda CBR 1000 F. Vuosimallia 1990. Hinta 1000 euroa. Käytännössä vaihdoin kinnerin tähän.
Kinneristä sain 700 euroa ja vuoden liikennevakuutus tähän oli tänä vuonna 420 euroa, eli 700 euroa meni yhteensä. Ajoin moottoripyöräkortin 1988, jonka jälkeen olen omistanut 24 moottoripyörää. Tämä CBR on se kahdeskymmenesneljäs, mihin sen tyyppinumero lisää kivan etiäisen. Hondan tyyppinumero tälle on SC24. Olisin ikäni puolesta voinut ajaa moottoripyöräkortin jo 1987. Kuorma-autokortin ajoin 1989, josta syystä ehdin vielä saada ison A-kirjaimen siihen kaupanpäällisenä.

Tällaisena lahjakortillisena nykyinen EU-korttilaki hieman huippaa minua. Nykyään A-kortin ikäraja on 24 vuotta. KUUSI vuotta enemmän! Itse olin 24-vuotiaana 90-luvun laman myötä ensimmäisen kerran jo lopettanut isoilla pyörillä ajelun. Olin 24-vuotiaana jo ulkomaat moneen kertaan kierrellyt konkari. Viimeisen kerran tätä ennen minulla oli moottoripyörä käytössäni 2006, Honda Blackbird.
Asun Helsingin keskustassa, ja pyörän hankkimisessa ilman autoa on omat haasteensa. Se rajoittaa mahdollisuuksia valita. Lähteä katsomaan jotakin kiinnostavaa pyörää julkisilla liikennevälineillä jonnekin Äänekoskelle on hieman hankalaa, aikaa vievää ja rahaakin menee. Varsinkin, jos kauppoja ei tule.



Tämä yksilö löytyi tuosta läheltä Tuusulasta. Lyhyt matka käytännössä ratkaisi ostopäätöksen. AKEn omistushistorian mukaan pyörä on käytännössä liikkunut koko 28 vuoden ikänsä Helsingissä lukuun ottamatta lyhyttä omistusta Turun lähellä. Omistajia on ollut ennen minua 11, joista kahdella pyörä on ollut yli kymmenen vuotta. Viimeisinä vuosina pyörä on alkanut olla jo ns. kiertopalkinto-vaiheessa, monia 2-3 viikon omistuksia peräkkäin.
Renkaat ja rattaat olivat ostaessa loppu. Nokkaketjun kiristin toimii tässä mallissa öljynpaineella, on vähän sumea toimintalogiikaltaan, ei rationaalinen. Jakopää kiristyy ja hiljenee vain silloin kun moottori kehittää täyden öljynpaineen, mikä taas riippuu öljyn viskositeetista, moottorin kuluneisuudesta, jne, jne. Moottorin lämmettyä kokonaan rallatus aina loppuu.

Koska harrastin aikaisemmin sähköpolkupyöräilyä, ei uusien renkaiden ostaminen kuulostanut kalliilta. Pyöräillessä 500 euroa per kesä on vessapaperia, ei riitä. Hondaan sillä saa jo kaikki uudet kulutusosat sisältäen työn hinnan. Rengassetti eteen/taakse tähän oli vain 178 euroa. Ratassetti reilun satasen. Moottoripyörän renkaat ovat niin edullisia, ettei huonoilla renkailla ajamiseen ole mitään syytä. Kinnereiden maailmassa 8000 euron kinneriä pidetään hinnaltaan normaalina, tyypillisenä.
Jo pelkän etuvaihtajan ruksaaminen tilauskaavakkeeseen voi maksaa 500 euroa. (Quattrovelo).

Pyörän todellinen ajomäärä on vaikea kysymys. Mittarilukema on 64 000km. Moottori tähän on joskus vaihdettu uudempaan malliin, lohkoissa on nähtävissä purkaamon tussilla merkitsemä moottorin edellinen rekisterinumero, ja moottorin sarjanumero on stanssattu yli kuten purkaamot ymmärtääkseni vaihtomoottoreille tekevät. Kuten kuvasta näette, moottorin kylkikopat ovat mustat. Tässä vuosimallissa niiden kuuluisivat olla hopeiset. Mustat kylkikopat ovat moottoreissa 1993-eteenpäin, pyörä on 1990. Maalasin ne nyt hopeisiksi. Moottori on 1993 tai 1994. 1995 vaihtui nokkaketjun kiristimen malli.

Tehot moottorissa ovat tallella täysin. Ixilin raceputkella tehoa on ehkä 140hv, ja ne tuntuvat olevan kaikki kotona. Tuo Ixilin slipari pyörässä on ollut jo kauan, soitin entiselle omistajalle. Slipari alkaa siis lähestyä museoikää. Ääniltään se on juuri oikeanlainen, alapäävoittoinen jymisijä ilman rähisevää kireyttä. Pyörän omistushistoriaa selvitin niin pitkälle kuin se oli mahdollista. Pääsin vuoteen 2012, jolloin pyörä oli myyty ulosottomiehen huutokaupassa. Keneltä se oli ulosotettu, on vaikea selvittää eikä olisi kovin kohteliastakaan.



Internetistä opin nopeasti, että näissä pakoputkiasioissa vuosimalli 1990 on paras mahdollinen. Vuosimallille 1990 sallitaan 106db äänitaso, eikä päästömittausta tai vaimentimen EU-hyväksyntää vaadita. Uudemmilta pyöriltä vaaditaan alle 90-95db, päästömittaus sekä vaimentimen EU-hyväksyntä. Uudemmissa pyörissä maksimi äänentaso on merkitty tyyppikilpeen, josta poliisin on se helppo lukea. Näissä vanhoissa sitä ei ole merkitty tyyppikilpeen, joten yleinen 106db on ainoa vaatimus. Vuosimallilta 1992 vaaditaan jo 102db. Asian lakipykälistö muistuttaa sähköpyörälainsäädäntöä, eli on täysi viidakko.

Mikä pyörässä pisti todella silmään tutkiessani sitä tallilla, oli sen eturenkaan ikä. Siitä voi päätellä jotain todellisesta ajomäärästä. Kaikissa renkaissa on tehtaiden ns. DOT-paistoleima. Yleensä rengas myydään 1-2 vuoden kuluttua sen paistosta, koska liikkeet haluavat myydä suht tuoreita renkaita.
Hondan eturengas on valmistettu viikolla 47 vuonna 2002. Se on siis 16 vuotta vanha. Tämä johtaa mielenkiintoiseen päätelmään, sillä eturenkaan kestoikä tässä pyörässä on kuulemma luokkaa 10 000-12 000km. Jos ajatellaan, että tuo eturengas on ostettu tyypillisesti vuosina 2003-2004, niin se tarkoittaa että tällä pyörällä on ajettu viimeisen 15 vuoden aikana alle 12 000km. Pari soittoa entisille omistajille tukee tätä. Pyörä on kahteen otteeseen tälläkin vuosikymmenellä kuulemma seissyt niin kauan, että kaasuttimet oli pakko purkaa ja pestä täysin.


Lukuun ottamatta kylmänä rallattavaa nokkaketjua on pyörä muutoin täysin kunnossa ja kuluissaan.
Kaikki toimii hyvin ja täsmällisesti. Nokkaketjun vaihdatan todennäköisesti syksyllä, saan sen teetätettyä aika edullisesti.. Toivottavasti se kestää tämän kesän ajot. Kytkimeen vaihdoin uudet jouset ja shimmasin ne, eli laitoin jousien alle prikat. Levyt itse olivat kuin uudet mitoiltaan.
Pyörän moottorin luonne on ihana. V-moottorimainen, vetää 5000-7000rpm kuin höyryveturi. Teho on juuri siellä, missä sitä arjessa tarvitaan. Kierrättämällä ei juuri lisää löydy, turbiinimainen tehoalue. Katteiden väri on paikoin auringon vähän haalistama. Täytyy katsoa, mitä sille osaisi tehdä.
Tämä on tämmöinen 47-ikävuoden villitys. Verrattuna sähköpyöräilyyn tai nojapyöräilyyn ei tämä mitenkään kallista lystiä ole. 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti