lauantai 18. elokuuta 2018






Vanhoja suomalaisia äänitysstudioita osa 1, Karillo-studio. Kuvassa studio vuonna 2018.
Joutessani ajankuluksi ajattelin alkaa kirjoittaa blogisarjaa vanhoista, toimintansa jo lopettaneista äänitysstudioista Lahden kaupungin innoittamana, joka juuri äskettäin kiinnitti muistolaatan talon seinään edesmenneen Microvox-äänitysstudion muistoksi. Näissä paikoissa on tehty aikanaan paljon upeaa musiikkia, silti toiminnan lopettamisen jälkeen nämä tahtovat vaipua nopeasti historian hämärään. Hakutulokset katoavat, kukaan ei enää oikein muista missä se oli, tai jopa uusi kerrostaloalue rakennetaan päälle eikä aluetta enää tahdo tunnistaa vanhoista valokuvista.





Kuvassa Karillo-studio vuonna 2005, sen ollessa toimintansa huipulla. Aika alkaa tehdä tehtävänsä. Mielenkiintoni tätä nimenomaista studiota kohtaan sai alkunsa kahdesta asiasta. Ensimmäinen niistä oli se että olen jo Ultra Bran peruja Scandinavian Music Group-fani. Yhtyeen kolmas albumi hieno Hölmö Rakkaus, Ylpeä Sydän- levy on tehty juuri tässä studiossa, kuten yhtyeen kaksi edellistäkin albumia. Hienoa jälkeä. Musiikki ja maisema ikään kuin hengittävät yhtä.



Toinen asia oli se, että katsoin mainitun levyn tekemisestä tehdyn DVD-dokumentin Rannalta Toiselle, jossa juuri tämä studio esiintyy ja paikka vaikutti kiinnostavalta. Kyseinen DVD-dokumentti julkaistiin yhtyeen Missä Olet, Laila?-levyn ohessa erillisenä levynään. Saa mm. kirjastoista. Joku aika sitten ko. dokumentti oli Vimeossa, mutta se on otettu sieltä pois hiljattain. Karillo-studion toiminta loppui tietojeni mukaan noin vuonna 2010.





Kyseisessä studiossa ovat tehneet levyjään myös mm. Von Hertzen Brothers, Giant Robot, Hybrid Children, ja varmasti vielä joku muukin tunnettu nimi jota en tiedä. Ylläoleva kuva on screenshot mainitulta dokumentilta. Studioiden osoitetietoja en julkaise, koska studion toiminta on lakannut eikä sen nykyisestä käytöstä ole tietoa. Sen voinen kertoa, että studio sijaitsee Porvoosta etelään keskellä maaseutua.



Paikan löytäminen ilman osoitetietoja vaati muutaman tunnin Google Earth-session. Kun tiedossa ei ollut juuri muuta kuin talon muoto ja sijainti noin kylän tarkkuudella, niin etsiminen lintuperspektiivistä on yllättävän työlästä, mutta mielenkiintoista. Nykyisen digitekniikan ja yksilöllisyyden aikakaudella tällaisia studioita tällaisiin paikkoihin tuskin enää syntyy. Kyse on omasta fanituksestani, mutta myös ikään kuin pois katoavasta yhteisöllisestä aikakaudesta.















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti