Genaträskin partiomaja Sipoonkorvessa. Sain majan mieleeni luettuani tuoreen kirjan Perttu Häkkisestä. Perttu vietti majalla paljon aikaa nuoruudessaan, ja kävi hakkaamassa halkoja vanhempanakin. Majaa operoi ymmärtääkseni Tammisalon Eränkävijät. Käydähän siellä sitten piti. Tein majalle kaksi reissua, ennen kuin löysin sen. Itse vietin monta kesää sekä riparin Storträskin rannalla Tarpoilassa 80-luvun alussa. Tarpoila on majalta kuusi kilometriä koilliseen linnuntietä.

 

 

Fillari Hakaniemessä metroon ja Mellunkylässä pois. Siellä täytyi käydä nyt sillä Mellunkylän metroasema menee kiinni koko kesäksi. Helteessä polkeminen 53-vuotiaana ilman avustusta on täyttä urheilua tällaiselle boheemille. Maja löytyy Mapsilla helposti, mutta luonnossa paikan päälle löytäminen on hieman haastavampaa...

Ensimmäisellä yrityksellä hämmennyin, kun Mapsissa kuvattua tietä ei löytynyt luonnossa, tai se loppui ikään kuin kesken, talon pihaan. En tajunnut että Storlidintien loppupää on kasvanut täysin umpeen. Tien löytää enää ainoastaan seuraamalla puunlatvoja, tyhjää uraa taivaalla. Pyöräilyshortsit eivät ole optimi asuste kävellä nokkospellossa, mutta tulipahan tehtyä. Tie on käytännössä jo täyttä viidakkoa, hyvin hidasta edetä. Pertun nuoruudessa ei varmaan ollut. 

Majalle pääsee myös kapeaa pientä polkua, mutta sitä ei löydä vasta kuin majalta palatessa, ja polku päättyy suoraan yksityisasunnon kellariin. Ei siis pihaan vaan ihan kiinni talon seinään, joten en suosittele etsimään sitä majalle mennessä, ainakin talon piha on hyvä kiertää pusikon kautta. Se on talon pihapiiriin kuuluva yksityispolku eikä sen päätä löydä jolle tiedä juuri tasan metrin tarkkuudella, mistä se lähtee. Kuvassa Storlidintie. Ei tuo hiekkatie mikä kaartaa vasemmalle, vaan se mikä jatkuu suoraan, loivasti oikealle. Se on Storlidintie. 

Sinne sitten vaan, kyllähän suomalainen metsässä pärjää, joo. Tuota noin kilometrin verran, ja sitten tieltä kääntyy polku majalle oikealle. Polkua noin puolisen kilometriä. Metsän poika tahdon olla ma, sankar' jylhän pöpelikön. Maja sijaitsee luonnon rauhassa. Sinne ei pöllähdetä noin vain. Kaunis paikka, ja majalta laskeutuu pitkä jyrkkä polku kalliota pitkin järvelle. Järvellä ei näy muita laitureita. Kaikenlaisiin paikkoihin sitä päätyy, kun kirjoja lukee. Pertun henki leijui ilmassa vahvasti.