Velogatti 10 000km.
Sähköllä olen polkenut nyt neljässä vuodessa 22 000km. Koko matka on ajettu MXUS 500W-suoravetomoottorilla. Greencycle myi näitä moottoreita ennen, mutta ei myy tätä 500W-kokoa enää. Ensin reilu kymppitonni etuvedolla, ja sitten kymppitonni samanlaisella takavetomallilla. 22 000 kilometrin aikana ei minkäänlaisia ongelmia moottoreiden kanssa, ja ne ovat saaneet kovaa kyytiä.  Kyseisen moottorin suosituskuorma on 36V/500W. Minä olen ajanut niihin 54V/1000W. Suoravetomoottorit kestävät aika hyvin ylivolttaamista. Rapakon takana näille tarjotaan 72V ja 3000W huippukuormia ulos. Pääkaupunkiseudun kelviverkoston kunto tarjoaa todella kovaa rääkkiä moottorin 14mm akselille. Kovaa paukutusta se kestää.
Takapyörän päällä on 105kg, ja kun ajetaan 40 km/h pahaan kuoppaan, niin akseli saa rasitusta.

Velogatin rakenne on kestänyt erinomaisesti. 10 000km paukutusta, eikä missään rakenteissa näy halkeamia.
Se on kestänyt paremmin kuin odotin. Odotin että sitä joutuu ehkä aika ajoin vähän fiksaamaan. 105kg kuormaa kantava takahaarukka kun ei ole edes metallia, vaan alumiinilla vahvistettua puuta. Ainoa varsinainen tekninen ongelma oli vasemman etupyörän laakerin leikkaaminen kiinni kesällä Hämeenlinnassa.
Kiekko oli romuttamolta, joten en nyt pahasti yllättynyt ettei se pitkään kestänyt.

Kesällä koeajoin paria niin kutsuttua kaupallista tadpole trikeä 20 tuuman pyörillä, ja yllätyin miten hyvä Velogatti on ajaa niihin verrattuna. Se on paljon parempi ajaa kuin kaupallinen 20-tuumainen tadpole trike. Jos itse joskus hankin kaupallisen nojapyörän, niin siinä on ehdottomasti oltava tiller, eli hamsteriohjaus. En tykännyt yhtään trikestä, missä on sellainen penkin vieressä olevilla tangoilla oleva ohjaus, alaohjaus. Se oli yliohjaava ja veteli sinne tänne polkemisen tahtiin. Velogatissa ohjaus ei reagoi polkemiseen ollenkaan, ja Velogatti aliohjaa kuin vanha Saab 96 talvella, mikä antaa rauhallisen ja turvallisen olon.

Classic-Cyclesiltä Saksasta tilasin etukiekkoihin aerodiscit. Hintaa tuli noin 70 euroa posteineen, kun lähettivät kalliilla kuriiripalvelulla. Hankin ne siihen esteettisistä syistä ja ajattelin, ettei niillä ole ajamiseen mitään vaikutusta mutta yllätyin positiivisesti. Yli 30 km/h vauhdissa niiden olemassaolon huomaa. Ensinnäkin lisääntyneenä sivutuuliherkkyytenä, mutta myös siinä että vauhtia on helpompi ylläpitää. Niiden asentaminen ei ole ihan viiden minuutin juttu johtuen siitä, että lähes joka kiekossa on erilainen geometria, pinnojen kulma ja erilainen laakerikeskiö. Jos kulma on suuri, eli pinnojen kiinnityspiste keskiössä on paljon ulompana pinnojen kiinnityspisteestä vanteessa, niin aerodiscin joutuu väkisin painamaan vähän kuprulle.

Tulevaisuuttakin on tullut mietittyä sen verran, että saatan Velogatin myydäkkin jos sopiva tarjous tulee vastaan, ostaakseni jonkin edullisen kaupallisen kinnerin kuten esimerkiksi Allewederin. Hintaa Velogatille on vaikea heittää. Itse kinnerin tekeminen tuli maksamaan noin 600 euroa kaikkineen. Moottorin arvo on siinä 200 euroa kaikkineen käytettynä. Akkuja ja latureitakin voin myydä, mutta se on sitten vähän eri hinta.

Yhtä hyvin voin jatkaa sillä ajamista, mutta jos sopiva ostajaehdokas tulee vastaan, niin uusikin aina kiinnostaa. Olisiko 500 euroa ilman akkuja paha? Hirveän vaikea näitä on hinnoitella ja aina se itsetehdyn myynti vähän kirpaisee. Sen verran pitkä matka on yhdessä tehty. Se on hyvä matkakumppani.