Helsinki-Valkeakoski-Tampere-Ikaalinen-Jämijärvi-Hämeenkyrö-Sastamala-Illo-Punkalaidun-Urjala-Teuro-Räyskälä-Klaukkala-Helsinki.
Startti aikaisin aamulla, kyydissä 40Ah/54V. Heti aamusta tuli vastaan ensimmäinen niin tyypillinen tilanne Stadin kelveillä. Mitä teet kinnerillä? Alas korkealta rotvallilta et voi ajaa, kääntyä ympäri et voi.

Jälleen 26km tätä (kuva alla), ennen kuin pääsi ulos kaupungista. Kaupungista ulos pääseminen kestää vajaat kaksi tuntia matkakuormatulla kinnerillä joka kiihtyy kuin tavarajuna.

Hämeenlinnaan ajellessa sattui kohdille pari hyvää matkakaveria perusfillareilla. Ajeltiin kahdestaan pitkät matkat. Aika paljon oli fillaristeja liikenteessä. Vähän ennen Hämeenlinnaa alkoi vasemman etupyörän seutuvilta kuulua paha ääni. Pyörän laakeri oli pettänyt.
Vanhan Verkatehtaan kyljestä löytyi fillaripaja, josta sain edullisesti uudenvanhan kiekon vanhasta lastenpyörästä, ja myös uuden Schwalben kumin päälle. Kiitos, suosittelen. Selvisin noin tunnin pitstopilla, vaikka kiekkoon täytyi vaihtaa myös akseli sillä Gatissa on todella pitkät akselit etukiekoissa.

Virran riittävyys Valkeakoskelle oli vähän siinä ja siinä. Onneksi pääsin kovakuntoisen professionaalin retkipyöräilijän peesiin, joka auttoi vähän. Kaveri ei ajanut varsinaisesti lujaa, mutta merkillepantavaa oli se ettei hän antanut ollenkaan vauhdin tippua ylämäissä. Ilmeisesti vanha maantiepyöräilijä oli hän. Alamäet mentiin 25 km/h, tasaisella 25km/h, ja ylämäet 25 km/h. Mahtava cruise control. Viimeisen pitkän mäen ennen Valkeakosken kirkonkylää työnsin ylös säästääkseni virtaa. Matkaa tuli Helsingistä 158km.
Yövyin jälleen Apianlahdella, mikä sivumennen sanoen on paras leirintäalue Suomessa.

Siellä pelaa kaikki ja on hiljaista, hyvät motellitasoiset huoneet 35e/yö. Myös ympäristö on kaunis.
Valkeakoskelta Tampereelle oli nopea siirtymä, sisältäen jälleen pientä ulkopaikkakuntalaisen harjoittamaa sekoilua. Kun olen Hatanpään Highwayllä, niin tiedän miten toimia. Kun en ole sillä, niin on ongelma. Eksyin Hatanpäästä jonnekin itään hetkeksi. Burger Kingin löysin. Tampereen keskusta on nätti. Sanon ihan pokkana, että Tampereen keskustassa on eurooppalaisin tunnelma kaikista Suomen kaupungeista. Ruutukaava, jne. Poikkeaa paljon Helsingin tyylistä. Tampereen keskusta on täynnä salaisuuksia. Kadut menevät hyvin mielenkiintoisesti, ja ihmiset asuvat aivan keskustassakin.
Ensimmäisenä ajopäivänä kului 1786 wattituntia. Kulutus näin ollen 11,2wh/km.

Tämä oli reissu, jolla Gatista jutteleminen alkoi käydä jo työstä. Heti kun pysähdyin niin oli viisi kuusikymppistä ukkoa kimpussa. Lopulta aloin sanoa, että olen pahoillani mutta en enää jaksa nyt jutella. Kyllähän se hauskalta näyttää, en yhtään kiistä:) 

 Pispalasta länteen sattui sellainen homma, että oikean puolen takimmainen akkuluukku aukesi täydessä vauhdissa Ylöjärven tiellä. Ei ole koskaan ennen auennut. Täytyi käydä poimimassa akku tien ravista.
Ei siinä mitään, jössesteippiä pari kieppiä ympärille, yksi kymppipakka irti päälinjasta ja uusi kasaus.
Hyvin kesti kiinanlipo lennon 40 km/h vauhdista ojaan. Ylöjärven tie ei ole kovin kinneri-ystävällinen. On tärinäuraa ja raskasta liikennettä paljon. Jämijärven tien kunto nykyään on surkea.
Paikoitellen kokonaisia asfalttikerroksia oli irronnut pois. Yhteen kuoppaan ajoin kaikesta huolimatta ja isku oli niin kova, että täytyi pysähtyä tarkastamaan ripustuksen kunto. Se on yllättävän kestävä.

Yöt ovat aika viileitä, vaikka Jämi korkealla harjulla sijaitseekin. Surkea kesä tämä on ollut. Karavaanarien kulttuuri leirintäalueella on hieman hämmentävää. Alueella yöpyy porukkaa, joka ei ole kiinnostunut lentönäytöksestä pätkääkään. Tullaan sadan tonnin matkailuautoilla parkkiin, ja aletaan vetää viinaa kaksin käsin, laitetaan auton stereot täysille. Aamuyöstä sammutaan ja oksennellaan mölkkypalikoiden kanssa horjuessa. Hyvin rasittavaa sellaiselle, joka yrittää nukkua teltassa.

Mustangin lentoonlähto aivan vierestä seurattuna on kuin Sibeliuksen Finlandia-hymni livenä, paitsi että aivan helvetin paljon äänekkäämpi. Ristus se ääni. Siinä todella raaka voima puhuu niin että korvat soi ja rintakehä tärisee. Kylä lähtee. Pär Cederqvist on hieno lentäjä. North American P-51 Mustang on oikeasti hyvin vaikuttava kokemus läheltä seurattuna. Hallissa olleen Bf-109 simulaattorin kanssa menestyin kohtalaisesti. Hankalinta oli vastajousien puute. Sauva oli aivan liian herkkä, herkempi kuin lennokkitikku.
Saikkosen Fouga-sinfonia sai silmät kosteiksi luulen että useimmilta.

Paluumatkalla käännyin Hämeenkyröstä Sastamalaan päin. Mentiin ylös ja alas. Jälleen Sastamalassa huudeltiin moottoripyörätallien pihoilta että hei! käy täällä!. Ei vaan ehdi, jaksa. Kutsujia on vain liikaa, kaikella kunnioituksella teitä kaikkia hienoja ihmisiä kohtaan. Tie Sastamalasta Illon kautta Punkalaitumelle on silkkaa kinneri-nirvanaa. Profiili, kunto, kaikki. Täysii, nautinnolla, Illo oli kaunis mutta myös hieman surullinen kylä kaukana kaikesta. Kylän mahtavan historian saattoi yhä aistia. Kylässä oli ennen kahdeksan kauppaa, nyt ei yhtään. 60-luvulla täynnä elämää, nyt kuin aavekaupunki verrattuna menneisyyteensä.

Punkalaidun on kaunis kylä, Urjala aika mitäänsanomaton peruspaikka. Tee on 70 centtiä Nesteellä!
ISO runsastäytteinen sämpylä+tee yhteensä 3,70e. Löytyi jopa sanko, mihin laittaa teepussin kääre.
Sitä ei löydy juuri mistään. Urjalan Nesteeltä löytyi. Yötä olin Urjalan leirintäalueella. Viileä mökki.
Teuronkyläntietä sitten läpi Teuron. Kivaa maaseututietä ja Teuro on hyvin idyllinen.

Pitstopin tein palatessa Räyskälän kentällä. Siellä on hyvä lounaspöytä, ja päätin ladata hieman kun päivämatka vaikutti ylittävän rangen noin kymmenellä kilometrillä. Range anxiety ei ole kivaa. Kehiin täytyi kutsua talonmies kun ravintolanpitäjä oli sitä mieltä etteivät sulakkeet kestä latausta (700W). Kestivät. Yhdestä laturista poltin yhden kanavan kun vahingossa väsyneenä ylikuormitin yhtä virtalähdettä hetkeksi. Puski komeat paksut taikasavut ravintolan pihassa:) Kulutustavaraa.

Koko Helsinki-Jämijärvi-Helsinki matkalla kului sähköä aika tarkalleen seitsemän kilowattia. Koko 600km matka maksoi siis noin 70 centtiä sähkönä. Toki poljettua tuli myös koko ajan ja lujaa, siihen pisteeseen asti jälleen että polvikipuun täytyi ottaa lopulta Burana. Ilman polkemista sähkölasku olisi todennäköisesti ylittänyt yhden euron. Uusi nopeusennätyskin tuli saavutettua, 61,9 km/h Pilpalassa. :)