Elise Pihlajaniemi - Linnaelämää keskiajan Suomessa.
Mielenkiintoinen uutuuskirja. Aihepiiri kiinnostaa luettuani kirjan Arwid Tavastin elämästä, josta jo blogin kirjoitinkin. Arwid Tavast toimi lyhyen aikaa sekä Olavin linnan että Viipurin linnan päällikkönä. 1500-luvulla Käkisalmen linna tuntuu olleen myös yksi ajan hahmoille tuttu paikka, mutta sitä kirjaan ei ole sisällytetty ymmärrettävistä syistä. Arwid Tavast kävi siellä usein. Täysin kadonneesta yksityisestä Vesunnin linnasta on maininta, mikä oli hyvä. Vesunnin linna oli Suomen suurin yksityinen kivilinna, kävin sen sijaintipaikalla Arwid Tavastin kirjan tapahtumien tutkimusmatkalla. Linna purettiin myöhemmin ja sen kivet käytettiin läheisten navettojen rakennusaineeksi.
Tässä kirjassa kuvataan ehkä ensi kertaa linnaelämää sekä linnoja vähän laajemmin, myös niiden taloteknistä puolta. Tuon ajan linnoissa yleinen lämmitysjärjestelmä oli ns. hypokausti, eli puhtaasti ottaen siis lattialämmitys. Tähän vanhaan Antiikin Rooman lämmitystapaan oli Suomessa lisätty myös erilaisia seinien sisällä kulkevia lämpimän ilman hormeja.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hypokausti
Keskimääräisen suomalaisen kivilinnan lämmityspuun kuten myös ruokatarpeiden kulutus oli valtavaa. Linna vaati ympärilleen monta suurta latokartanoa ja valtavasti työväkeä, että linnan tarpeet kyettiin tyydyttämään. Linna ei latokartanoilta saamistaan tarpeista maksanut, vaan kantoi ne itselleen veroina. Valtava määrä ihmisiä työskenteli täyspäiväisesti hyvin pienen eliitin tarpeiden tyydyttämiseksi, myös linnan sisällä.
Yksi mielenkiintoinen detalji on, ettei linnojen huoneissa ollut juurikaan ovia huoneiden välillä. Huoneesta, salista toiseen kuljettiin seinän ulkoviertä kulkevia puisia siltoja pitkin. Tämä varmaan liittyi jotenkin turvallisuuteen. Lyömällä alas tuollaiset puusillat oli vihollisen hyvin vaikea edetä linnan sisällä. Tässä joitain lukuja keskimääräisen suomalaisen kivilinnan vuosikulutuksesta:
Linnapäällikön tyttärellä oli 52 hevosta. Mainitut luvut ovat keskiarvo kirjassa mainituista Hämeen sekä Turun linnan luvuista. Lohta ei pidetty 1500-luvulla yhtään minään, Se oli bulkkia jota syötettiin palvelusväelle. Turska oli kuningasten herkkua. Viime aikoina on valtamediassa ollut juttuja, joiden mukaan "kirsikka ei ole suomalaisten makuun". 1500-luvulla oli, kirsikka oli hyvin arvostettua. Siitä tehtiin olutta ja leivonnaisia.
https://www.hs.fi/ruoka/art-2000011137236.html
Kirsikkaolut oli yksi tavallinen olut keskiajalla. Kuten kirjassa Arwid Tavastin elämästäkin kerrotaan, ei 1500-luvun ylempi rälssi eli aatelisto syönyt ollenkaan huonosti nykymittapuulla. Vehnäleipää, leivonnaisia, riistaa, turskaa ja siikaa, riisiä, eksoottisia mausteita, punaviiniä, makkaroita, sinappia, kirsikoita, naudan ja sianlihaa, jne. Kanaakin on varmasti syöty, kun vuosikulutus oli 17 000 kananmunaa.
Yksi mielenkiintoinen asia keskiajalla Suomessa on noina vuosisatoina tapahtunut suuri meren pinnan aleneminen. Se myllersi maisemaa valtavasti ja teki jotkin linnat haavoittuviksi. Erinäisistä kuvista sekä lähteistä olen arvioinut meren pinnan laskun Suomen etelärannikolla olleen ajanjaksolla 1300-1800 noin 10-15 metriä. Helsingistä eli Vironniemestä ei 1300-luvulla näkynyt varmaan kuin muutama luoto. Sen jälkeen merenpinnan lasku on lähes pysähtynyt, Helsingin kauppatorin pinta on tänään suunnilleen siinä missä se oli 1900-luvun alussakin.
Viikin kartano oli rantatila perustamisensa aikoihin, meri tuli aivan kartanon eteen. Samoin Puotilan kartano, meri on tullut ihan kartanon eteen. Vartiokylän linnavuoren ympäristö on näyttänyt toisenlaiselta. Rajuinta meren pinnan lasku on ollut 1300-1600 välisenä aikana, meri suorastaan pakeni. Tässä on maalaus Raaseporin linnasta vuonna 1820. Linna sijaitsi alunperin saarella, jonka rantaan laivat kiinnittyivät. Meri on maalauksessa vielä suht läsnä. Nykyään merenranta sijaitsee kolmen kilometrin päässä.
Maalauksessa kiinnittää huomion, miten nopeasti linnan kunto raunioitui. Raaseporin linna hylättiin 1558 olutkellarin romahdettua sekä siksi että kuningas määräsi aatelistoa muuttamaan juuri perustettuun Helsinkiin. Vuonna 1820 linna oli sitten tuollaisessa kunnossa jo. 240 vuodessa se menetti kivestä tehdyt torninsa, yläkerroksensa, kattonsa sekä tapulinsa. Tässä toinen maalaus linnasta vuodelta 1863:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti