Ruokaparadokseja osa 3. Kasviöljyjen käytön lopettaminen ja ruuasta noin yleisesti. Noin puoli vuotta sitten minulle alkoi muodostua käsitys, että saan ravinnostani aivan liikaa kasviöljyjä ja ihmiset noin yleisestikin saavat. Se on ihmiselle monin tavoin epäterveellistä, mutta kasviöljyjen ehkä haitallisin vaikutus on että ne sotkevat nälkäsignaalimme endokannaboidireseptoriemme kautta. Kasviöljyt lisäävät ruokahalua, ja etenkin pikaruokateollisuus tietää tämän. Verrattuna 1960-lukuun me länsimaissa saamme nyt kaksikymmentä kertaa enemmän omega-6 rasvahappoja, aivan tolkuttomasti liikaa. Omega-6 rasvahapot stimuloivat endocannaboidijärjestelmäämme (ECS).

 

Pelkässä hampurilaispaikan sämpylässä on neljää eri kasviöljyä, ja ne ovat siinä tasan siksi, että sinä söisit enemmän niitä hampurilaisia. Kasviöljyt ovat nykyään aivan kaikkialla, lapsuudessani niitä ei ollut juuri missään ja ihmiset olivat laihoja. Pikaruokaravintolat siirtyivät käyttämään kasviöljyjä 1990-luvun alussa, esimerkiksi McDonalds vuonna 1990. Kasviöljyistä eroon pääseminen ravinnossaan on kuukausien oppimisprosessi, koska niitä löytää hyvin yllättävistäkin paikoista. Roskiin joutuu heittämään lohta, leipää, ja vaikka mitä. 

 

 

Kasviöljyjen haitallisin ainesosa on linolihappo, jonka saanti on kaksikymmenkertaistanut länsimaissa muutamassa vuosikymmenessä. Linolihappo sotkee nälkäsignaalimme, ja sen puoliintumisaika on 680 vuorokautta. Sen verran siis minimissään kestää että kasviöljyt tulevat ulos sinusta sen jälkeen kun olet lopettanut niiden käytön. Kasviöljyt kumuloituvat ihmiseen. Vähennettyäni kasviöljyjen käytön niin vähiin kuin kykenin, huomasin yhden päävaikutuksen. 

Päävaikutus oli se että näläntunteeni katosi. Se tuntuu aluksi jopa pelottavalta, olin syömättä päiviä putkeen ilman näläntunnetta. Olo oli samanlainen kuin pojanviikarina 1970-luvulla, jolloin syötiin vähän ja yksinkertaisesti eikä kellään silti ollut nälkä. Kasviöljyjen käytön lopettamisen korrelaatio voimakkaan näläntunteen katoamiseen sekä herkutteluhalun loppumiseen on hämmästyttävän suora, ainakin allekirjoittaneella. 

Tunne on kuin olisi vihdoin löytänyt jonkinlaisen pätevän selityksen jatkuvaan näläntunteeseen, aito heureka-fiilis ja samalla petetyksi tulleen tunne menneen elämän suhteen. Toinen havaittu vaikutus oli energiatason nousu, kestävyyteni liikunnassa parani. Jaksoin tehdä pidempiä lenkkejä ilman väsymisen tunnetta. Alkoholinkäyttö ei enää aiheuttanut epämiellyttäviä tuntemuksia maksan kohdalla seuraavana aamuna. Mitokondriot, solut toimivat paremmin ilman kasviöljyjä. Sen ihan tuntee kirjaimellisesti omassa kehossaan.

Olen tehnyt kokeita, ollut syömättä kasviöljyjä viikkoja, ja sitten syönyt niitä jälleen yhtenä päivänä. Halu "mättää" herää välittömästi endokannaboidireseptorien kautta, mielen valtaa halu syödä ja miellyttävä hyvänolontunne ruokailun jälkeen, jotenkin epäluonnollinen euforia, jota syötyäni ruokaa ilman kasviöljyjä en koe. Syötyäni ruokaa ilman kasviöljyjä koen ainoastaan kylläisyyttä, mutta en hyvänolontunnetta. Kasviöljyjen käytön lopettaminen on aluksi vähän nihkeää, sillä makuaistimme on tottunut niihin. Ruoka maistuu kerta kaikkiaan erilaiselta täysin ilman niitä. Samalta kuin lapsena seitsemänkymmentäluvulla. Tulee kylläiseksi, mutta ei ole halua ahtaa itseään täyteen sitä.

Vaikka kasviöljyissä ei kerrota olevan omaa makua juurikaan, niin makumuutoksen kyllä huomaa kun niiden käytön lopettaa. Makuaisti vaatii niitä alussa, sellainen niiden tuoma umaminen pehmeys jää puuttumaan. En aloita minkäänlaista väittelyä tästä asiasta kenenkään kanssa, siitä ei ole mitään hyötyä. Kerron vain, miten minä teen ja miten olen asiat itse havainnut omassa kehossani. Olemme yksilöitä toki, eri jutut toimivat eri ihmisillä. Alla listaan ruoka-aineita, ja kommentoin niitä kasviöljyjen näkökulmasta.

- Kasvatettu kirjolohi. Kasvatettu kirjolohi ei ole oikeastaan enää eläin, vaan synteettinen ruuanomainen tuote jonka rasvahappokoostumusta on keinotekoisesti manipuloitu. Kasvatettu kirjolohi sisältää kuusi kertaa enemmän linolihappoa, kuin villilohi. Se on uivaa kasviöljyä, lisää ruokahaluasi. Suosin turskaa, ja valkolihaisia kaloja. Paneroitu kala on pinnoitettu kasviöljyllä, mutta syön sitä silti välillä koska se on vain hyvää.

- Sinappi. Suomalainen sinappi on 40% kasviöljyä, 40% sokeria ja 20% sinapinsiemeniä, noin karkeasti. Erittäin haitallista terveydellesi, jo ihan valtavan sokerimääränsä takia. Kasviöljyt antavat suomalaiselle sinapille sen kiinteän koostumuksen, mihin olemme tottuneet. Ainoa suomalainen sinappi, missä ei ole kasviöljyjä on Salosen Pimeäpullo. Saattaa olla jokin toinenkin jollain pikkutuottajalla, en ole aivan kaikkia käynyt läpi. Dijonsinapissa ei ole kasviöljyjä, eikä juuri sokeriakaan. Teen sinappini niin, että sotken puolet ja puolet Salosen sinappia ja Dijonia. Tulee aika sopivan täpäkkää tavaraa, ilman biodieseliä.

- Sämpylät. Monissa sämpylöissä on kasviöljyjä, etenkin kaupan hotdog ja hampurilaissämpylöissä. 

- Kastikkeet. Salaattikastikkeet, tartarkastikkeet ja vastaavat ovat täynnä kasviöljyjä. Teen nykyään tartarkastikkeeni niin, että sotket puolet ja puolet turkkilaista jogurttia ja creme freicheä. Maustan tillillä ja pikkelsillä. 

- Perunamuusi. Lounasravintolat tekevät perunamuusinsa pääsääntöisesti margariiniin tai muihin kasviöljyihin. Juokse vielä kun voit, suosi perinteisiä perunoita. Ranskalaisten perunoiden kasviöljymäärästä tuskin tarvitsee sen enempää mainita, se on suuri.

- Perunasalaatit, italiansalaatit ja vastaavat. Täynnä kasviöljyjä.

- Lihamakaronilaatikko, erinäiset laatikot ja einekset noin yleisesti. Paljon kasviöljyjä.

- Ketsuppi. Ketsupit eivät aina sisällä kasviöljyjä, mutta mainitsen ne listalla silti koska ketsupissa on valtavasti sokeria. Sokerin määrän voi vähentää puoleen miksaamalla ketsuppinsa itse, se on helppoa. Itse sotket puolet ja puolet Del Monten paseerattua tomaattia ja Heinzia. Maku on loistava, säilyvyys huonompi. Kestää jääkaapissa hyvänä noin kahdesta kolmeen viikkoa. "En syö koskaan ketsuppia, mutta sinappia kyllä!"-miehiä en ymmärrä, ketsuppifobia on jotenkin koomista. Ketsuppi on hyvää ja siinä on paljon lykopeeniä, se on terveellistä kunhan sokerimäärän pitää aisoissa. Linolihappomäärän näkökulmasta olisi paljon parempi, että söisit ketsuppia ja jättäisit sen tuubisinapin.

- Karjalanpiirakat. Sisältävät yleensä kasviöljyjä, jätä hyllyyn.

- Leivokset, kakut, pullat ja vastaavat. Paljon kasviöljyjä.

- Perunalastut, lihapiirakat, pasteijat ja vastaavat. Paljon kasviöljyjä. 

- Valkoiset pavut tomaattikastikkeessa. Paljon rapsiöljyä. 

- Aurinkokuivatut tomaatit. Lilluvat auringonkukkaöljyssä. Auringonkukkaöljystä on puolet linolihappoa, sitä voisi varmaan käyttää anorektikkojen hoitoon menestyksekkäästi. Amerikassa kehitettiin 90-luvulla laihdutuslääke, joka blokkaa endokannaboidireseptorisi. Menetät silloin näläntunteesi kokonaan. Lääkkeellä oli kuitenkin joitain haitallisia sivuvaikutuksia, joten se vedettiin myöhemmin markkinoilta. 

Laihdutusleikkaus toimii samalla periaatteella, siinä poistetaan suolen osa jossa endokannaboidireseptorisi sijaitsevat. Raskas menetelmä yksinkertaiseen asiaan. Et tarvitse Ozempicia, jätä ainoastaan kasviöljyt pois ravinnostasi. Kasviöljyt voivat olla terveellisiä sydämelle, sitä en kiistä. On kuitenkin mahtava paradoksi, että rasvahapot jotka ovat terveellisiä sydämellesi, lisäävät ruokahaluasi ja tekevät sinut lihavaksi. Lihavuus taas ei ole yhtään hyväksi sydämelle, ei maksallesi, eikä millekään. Syödä ensin biodieseliä, ja sitten Ozempicia, kuulostaa täydeltä hulluudelta.

Tässä tällainen lyhyt lista, jolla pääsee alkuun. Kuten voi huomata, niin kasviöljyjen poistaminen ravinnosta on jo sinällään aikamoinen terveysdieetti. Kaikki moska jää pois, vaikka sokeri ei ole kielletty kunhan sen määrän pitää järkevänä. Kasviöljyjen käytön lopettaminen ravinnossaan on hyvä kehikko syödä terveellisesti, joka antaa suunnan ja opettaa valitsemaan hyvää ruokaa kaiken teollisen moskan jäädessä pois.

Tyypillinen lounasravintolalounas voi olla totaalinen linolihappo-overkill. Teollisista kasvisruokavalmisteista en edes ala puhua. Lounasravintolassa ensiksi perunamuusisi on tehty margariiniin. Salaattikastike on kasviöljyä. Tartarkastike on kasviöljyä. Kalan panerointi on kasviöljyä tai kasvatetun kirjolohen linolihappomäärä suuri. Sämpylässä/leivässä saattaa olla kasviöljyä, laitat sen päälle margariinia. Tarjolla mahdollisesti oleva sinappi on täynnä kasviöljyä. Mahdollinen kakkupala lopuksi on kasviöljyä. Nämä kaikki syötyäsi olet niin täynnä Omega-6 linolihappoa, että rasvahappotasapainosi on kuin ydinpommin jäljiltä, ja endokannaboidireseptoreillasi on orgasmi, terveet nälkäsignaalisi kuolevat. Kiitos.

     

Song lyrics part 12. This one was recorded as a demo in 2005. The story is about the situation when sentenced man tells his woman to forget him and go find a new man. Woman does not want to leave this man, but the man wants that woman leaves him. A country song. 

 

                                                           Love's No Jailer

 

I killed a man two years ago

Just because i loved her so

Got twenty years without a bail

Every week she comes in my jail

 

Love's no jailer, it's a bird

She's proud but i know how she hurts

Love's no jailer, so let it be

My days are over so i let her free

 

First i thought i can't live

My decline she can not forgive

There's nothing she could do

It's a pain but i know it's true

 

Love's no jailer, it's a bird

She's proud but i know how she hurts

Love's no jailer, so let it be

Just go away and stay wild and free

 

There's no mail that i receive anymore

No christmas cards no birthday call

But every morning i wake up fine

My baby's free for good this time

 

Love's no jailer, it's a bird

Where she's now i haven't heard

Love's no jailer, so let it be

My days go forever so i let her free   
 

 

 

Song lyrics part 11. I will continue my lyrics series with a few more. This is very old one, song for the unloved that are working hard. It is a fully composed, demo-recorded song, that was written around 1995.

                                                       Twisting Love

 

Your mother didn't love you, and your daddy was not there

It's tough world sometimes, hard world sometimes

For those cold and distant, hiding their need

Like the separation that makes us a different breed

 

It is hard to know, and even harder to hate

Someone like you, someone afraid when you go

Twisting love, of every stone on your way

Of every inch fading away

 

You arrive in this small town, where people stare your face

You smile and wonder, why you look out of place

It's a game of desperados, that never wanna fight

Faking confidence, classified out of sight

 

The highway is long, and even longer it is

When it escapes you, like the thing that you miss

When you go, twisting love of every stone on your way

Of every inch fading away 

 

Genaträskin partiomaja Sipoonkorvessa. Sain majan mieleeni luettuani tuoreen kirjan Perttu Häkkisestä. Perttu vietti majalla paljon aikaa nuoruudessaan, ja kävi hakkaamassa halkoja vanhempanakin. Majaa operoi ymmärtääkseni Tammisalon Eränkävijät. Käydähän siellä sitten piti. Tein majalle kaksi reissua, ennen kuin löysin sen. Itse vietin monta kesää sekä riparin Storträskin rannalla Tarpoilassa 80-luvun alussa. Tarpoila on majalta kuusi kilometriä koilliseen linnuntietä.

 

 

Fillari Hakaniemessä metroon ja Mellunkylässä pois. Siellä täytyi käydä nyt sillä Mellunkylän metroasema menee kiinni koko kesäksi. Helteessä polkeminen 53-vuotiaana ilman avustusta on täyttä urheilua tällaiselle boheemille. Maja löytyy Mapsilla helposti, mutta luonnossa paikan päälle löytäminen on hieman haastavampaa...

Ensimmäisellä yrityksellä hämmennyin, kun Mapsissa kuvattua tietä ei löytynyt luonnossa, tai se loppui ikään kuin kesken, talon pihaan. En tajunnut että Storlidintien loppupää on kasvanut täysin umpeen. Tien löytää enää ainoastaan seuraamalla puunlatvoja, tyhjää uraa taivaalla. Pyöräilyshortsit eivät ole optimi asuste kävellä nokkospellossa, mutta tulipahan tehtyä. Tie on käytännössä jo täyttä viidakkoa, hyvin hidasta edetä. Pertun nuoruudessa ei varmaan ollut. 

Majalle pääsee myös kapeaa pientä polkua, mutta sitä ei löydä vasta kuin majalta palatessa, ja polku päättyy suoraan yksityisasunnon kellariin. Ei siis pihaan vaan ihan kiinni talon seinään, joten en suosittele etsimään sitä majalle mennessä, ainakin talon piha on hyvä kiertää pusikon kautta. Se on talon pihapiiriin kuuluva yksityispolku eikä sen päätä löydä jolle tiedä juuri tasan metrin tarkkuudella, mistä se lähtee. Kuvassa Storlidintie. Ei tuo hiekkatie mikä kaartaa vasemmalle, vaan se mikä jatkuu suoraan, loivasti oikealle. Se on Storlidintie. 

Sinne sitten vaan, kyllähän suomalainen metsässä pärjää, joo. Tuota noin kilometrin verran, ja sitten tieltä kääntyy polku majalle oikealle. Polkua noin puolisen kilometriä. Metsän poika tahdon olla ma, sankar' jylhän pöpelikön. Maja sijaitsee luonnon rauhassa. Sinne ei pöllähdetä noin vain. Kaunis paikka, ja majalta laskeutuu pitkä jyrkkä polku kalliota pitkin järvelle. Järvellä ei näy muita laitureita. Kaikenlaisiin paikkoihin sitä päätyy, kun kirjoja lukee. Pertun henki leijui ilmassa vahvasti.

 

 

Ulla Koskinen - Arwid Tavastin perheen elämä ja soturiaatelin aika Suomessa.

 Kirjoitin otsikon noin hieman poikkeavasti kirjan kansitekstistä, koska kyseessä on käytännössä Arwid Tavastin elämänkerta. Tämä blogi on hieman retroaktiivinen, sillä luin kyseisen kirjan jo vajaa vuosi sitten, ja päädyin jopa käymään kirjan tapahtumapaikoilla! Oli sen verran hyvin kirjoitettu ja mukaansa tempaava tarina Suomen keskiajasta, perustuen dokumentteihin. 

Arwid Tavast eli 1520-1599. Se oli monin tavoin erilaista aikaa, esimerkiksi ihmisten käsitys maailman koosta loppui Ranskan länsirannikolle, mutta myös yllättävän modernia elämää aatelisto eli paikoin jo tuolloin. Tämä teos kannattaa ehdottomasti lukea, jos Suomen keskiaika kiinnostaa vähänkin. Aivan loistava kirja.

Arwid syntyi kultalusikka suussa elämään etuoikeutettua elämää. Aatelisto tuohon aikaan ei saavuttanut valtaa ja asemaa niinkään rahan määrällä, vaan suhteilla ja sankariteoilla. Raha oli lähes toisarvoista, asiat järjestyivät muuten. Jo kolmekymppisenä Arwid hallitsi kahta suurta kartanoa Hämeessä, Vesunnin kartanoa sekä Kurjalan kartanoa. Kartanonomistajat ympäri maan muodostivat tiheän sosiaalisen verkoston. Aateliaseman säilyttäminen vaati kuitenkin jatkuvia sankaritekoja, kruunun ja maan palvelemista eli käytännössä osallistumista sotiin. 

Aatelinen oli eräänlainen ammattisotilas, palkkasotilas, ja sai palkinnoksi maata ja hallintaoikeuksia kartanoihin. Arwid käytännössä soti koko ikänsä, välillä haavoittuenkin. Välillä oli parin vuoden rauhanjaksoja, jolloin vietettiin rauhallista kartanoelämää ja syötiin Tallinnasta hankittuja herkkuja. Aatelisilla oli omat veneet ja laivat, Tallinnassa käytiin shoppailemassa jo tuolloin kuukausittain. Myös rahvas saattoi rahalla ostaa lipun aatelisten laivaan ja vierailla Tallinnassa. Silkkitien yksi haara ylettyi Tallinnaan saakka. Talvisin Tallinnaan mentiin hevosilla jäätä pitkin.

Tallinnasta hankittiin mausteita, punaviiniä, riisiä, kaikenlaista hyvää. Myös omaa tuotantoa kartanoilla toki oli. Esimerkiksi makkaroiden valmistus oli jo kehittynyttä, ja sinappia löytyi tynnyreittäin. 1500-luvun aateliston ruokavalio poikkesi yllättävän vähän nykyajasta. Makkara sinapilla on vanha hitti, ja karjalanpiirakoiden riisillä on puolen vuosituhannen historia Suomessa. Tehtiin riisipuuroa ja syötiin riistaa riisin kanssa, mausteina kurkumaa ja muita eksoottisia mausteita. Peruna oli toki yhä tuntematon.

 Rengit sekä rahvas toki harvemmin, jos koskaan pääsi aateliston herkkuihin käsiksi, vaikka usein valmisti niitä. Vaikea sanoa, ehkä hekin joskus vähän maistoivat. Ne, ketkä olivat päässeet aateliskartanoon töihin ylipäätään. Palvelusväkeä oli paljon, olut oli arkinen janojuoma. Keskiajan ihminen joi keskimäärin kaksi litraa olutta päivässä. 

 

 

Kuvassa Kurjalan kartano. Rakennus ei ole enää sama, mutta saman kokoinen ja alkuperäisellä paikalla ja kartanossa on ymmärtääkseni jäljellä joitain alkuperäisiä osia. Paikka on komea, ikään kuin mäen päällä josta pellot aukeavat joka suuntaan. Löysin paikan pienen etsinnän jälkeen. 1900-luvulla Arwid Tavastin aikaisen kartanon astiasto löytyi ehjänä syvältä läheisestä pellosta. Oli alunperin ilmeisesti kätketty sinne. Astiasto on nähtävillä Suomen Kansallismuseossa. 

 

 

Mikä tuon aikaisen aateliston elämässä yllätti myös, oli se kuinka paljon he matkustivat jatkuvasti. Heidän elämänsä on jatkuvaa matkustamista. Kurjalan kartanon aateliset esimerkiksi vierailivat lähes kuukausittain Käkisalmen linnoituksessa, neljänsadan kilometrin päässä. Mitään teitähän ei tuolloin juuri ollut, lähinnä kärrypolkuja ja rekiuria. Matka Käkisalmeen kesti monta päivää. Etelärannikon kartanoissa Arwid vieraili myös tiuhaan, pääasiassa Raaseporin lähellä. Ruotsissakin pyörähdettiin silloin tällöin, Tallinnassa usein. Tulevan Pietarin kaupungin suistossa käytiin sotimassa.

Raaseporin linna oli tuolloin vielä toiminnassa, vaikkakin juuri autioitumassa. Raaseporin linna autioitui 1558 kun olutkellari romahti ja koko olutvarasto valui maahan, ja lisäksi kuninkaalta oli tullut käsky aatelisille muuttaa juuri perustettuun Helsinkiin mahdollisuuksien mukaan. Maan nousu oli myös tehnyt linnasta käyttökelvottoman omalta osaltaan, linnan laiturille ei enää päässyt laivoilla. 

Teoriassa Arwid olisi alkuaikoinaan voinut vierailla myös Raaseporin linnassa. Hämeen linna sekä Olavin linna olivat hänelle tuttuja paikkoja. Olavin linnan isäntänä hän oli jopa töissä pari vuotta komennettuna. Hänen viimeinen komennuksensa oli Viipurin linnan isännyys, jossa puolusti Sigismundia kuolemaansa saakka Kaarlen sotajoukkoja vastaan. Arwid oli loppuun saakka uskollinen katoliselle Sigismundille protestanttista Kaarlea vastaan, eli tavallaan varhainen itsenäisyysmies.

Vesunnin kartano oli toinen kartanoista, jonka hallintaoikeus Arwidilla oli. Vierailin myös siellä. Molemmat sekä Kurjalan että Vesunnin kartanot vaativat hieman etsimistä, sillä mitään kylttejä paikoille ei ole. Kartanot ovat nykyään yksityisasuntoja, joten pihapiireissä hiippailu vaatii hieman tutkimushenkisyyttä. 

Vesunnissa Arwid rakennutti kartanon läheisen mäen päälle linnan, Vesunnin linnan, jossa kerrotaan olleen 160 ikkunaa. Lasi oli tuolloin kallis ylellisyystuote, johon rahvaalla ei ollut varaa. Linnasta ei ole enää yhtään mitään jäljellä, mikä vähän huippaa. Linnan materiaalit kannibalisoitiin aikojen saatossa uusien rakennusten valmistusaineiksi. Kuvassa Vesunnin kartanon navetta. Navetta on rakennettu Vesunnin linnan kivistä.

 

Kuvassa Vesunnin kartano. Rakennus ei ole enää alkuperäinen, mutta kooltaan vastaava ja alkuperäisellä paikalla: Paikka on komea myös täällä, korkealla jokipenkereellä. Penkereeltä näkyy Hämeen linna.

 

 

Maarit Verronen - Varjosaari - piilossa keskellä Helsinkiä.

Idea varata tämä kirja kirjastosta ja lukea tuli kävelyretkellä noin viikko sitten, kun päätin kävellä Kulosaaren pohjoisrannat pitkän kaavan mukaan, eli rantalinjaa pitkin. Saaren länsipuolella tämä ei aivan joka kohdassa onnistu, koska tontit tulevat rantaan asti mutta itäpuolella kyllä. Kävelin ympäri Leposaaren ja jäin katselemaan tätä sen pikkuveljeä, jonne olisin sillä hetkellä vielä juuri ja juuri päässyt jäätä pitkin. Harmittavasti jätin kuitenkin käymättä. Saari näytti pieneltä ja korkealta.

Liikenteen taustamelu Itäväylältä pauhasi yhä yllättävän kuultavasti saarille. Itäväylän tulo lienee vienyt osan pienellä saarella asumisen magiasta, luonnonläheisyydestä. Toinen asia lienee rivitalorivistöjen tulo Kulosaaren pohjoisrannalle joskus 1960-luvulla. Osasta niistä on suora näköyhteys Varjosaareen, varjosaarelaiset menettivät ikään kuin yksityisyyttään. Pienellä korkealla saarella on suoraan katseen alla. Saarella sijannut talo purettiin 1970. Toki sen kuntokin oli varmasti jo huono tuossa vaiheessa.

Yllättävän paljon asukkaita saarella ehti kuudessa vuosikymmenessä asua. Kahdeksan ihmistä menehtyi saarella, suurin osa tuberkuloosiin. Yksi saarelaisista pääsi jopa linnanjuhliin kutsuvieraana, ja yksi kaatui Talvisodassa. Eläminen saarella on ollut nykymittapuulla raakaa. Lautaseinäisestä rakennuksesta puuttui käsittääkseni pitkälti lämpöeristys - se oli suunniteltu kesäkäyttöön. Halot lämmitykseen täytyi tuoda pitkään käpeaa kävelysiltaa pitkin Kulosaaresta, tai kesällä veneellä. 

Kaksikerroksisen, kolmiasuntoisen talon lämmitys on varmasti syönyt kuution halkoja päivässä talvikuukausina. Lämmityspuun hankkiminen on täytynyt olla saarelaisille talviaikaan lähes päivittäinen työ. Sähköjä ei ollut, eikä vesijohtoa. Myös makea vesi täytyi kantaa siltaa pitkin Kulosaaresta. Kolmen asunnon asukkaat yhteensä lienevät kuluttaneet sitä noin kymmenisen litraa vuorokaudessa, ruuanlaittovedestä en tiedä. Peseytymässä saarelaisten täytyi myös käydä muualla.

Olen itse Roihuvuoresta lähtöisin, joten saari on eräällä lailla lapsuuden hoodieni ulkokehällä. 1977 saaren rantaan paleltui hengiltä kaksi veneessä asunutta asunnotonta. Seikka aiheuttaa hieman huimaavan tunteen, sillä asuimme tapahtuma-aikaan Roihuvuoressa. Parin kilometrin päässä. Eipä tällaisesta lapsena ollut mitään käsitystä. 1970-luku Helsingissä oli lapsen silmin magea, svengaava, boheemi ja värikäs, mutta yhteiskunnallinen todellisuus kodin lämmön ulkopuolella saattoi olla tuohon aikaan vielä aika karukin, vaikka vasemmisto oli tuohon aikaan hyvin suosittu Itä-Helsingissä.

1970-luvun Helsingistä kaipaan joutomaita. Varjosaarikin on eräänlainen joutomaa. Joutomaita oli silloin siellä ja täällä, rakentamattomia tontteja ja muuten vain käyttämättömiä plänttejä maata talojen lähellä ja väleissä. Helsingissä oli vielä väljyyttä, keskeneräisyyttä. Ihmiset korjasivat niillä autojaan, ilmaisista parkkipaikoista ei ollut pulaa, eikä leikkipaikoista. Itäkeskus oli pelkkää peltoa yhä. Sitten pellolle rakennettiin Citymarket, siellä ei ollut vielä mitään muuta. Täytimme koko perhe sen avajaisissa arvat. Minun arpani voitti koko perheelle viikon matkan Israeliin. Herttoniemen läpi ajoimme isän kanssa lähes päivittäin. 

Kirja on hyvin kirjoitettu, kuvia jäin kaipaamaan kovasti. Etenkin kun kirjailija kertoo kirjassa saarta kuvaavista vanhoista valokuvista useaan otteeseen, että mitä niissä näkyy. Kirjan lukija olisi mielellään katsellut niitä myös itse, mutta luulen syyn kuvien puutteeseen olleen painotekninen tai oikeudellinen.

 

Song lyrics part 10. I went through some old lyrics that i have in my closet, and i found this one among many others but i kinda like this one. It had only two verses, i finalized it and added the chorus. I think it's one of my best lyrics, i love it. The god of dreams is of course the old Greek god Morpheus. Johnny Cash/Springsteen territory again. Most of these lyrics are like twenty years old, the zeitgeist has changed, now they sound vintage. I have not written much anything in decades, this is my swan song propably, who knows.

 

                                           D e v i l ' s  H a r v e s t

 

 

The god of dreams will help you through the night

No need for confessions or artificial light

Wide open angels no peace no rest

The seeds are sown for the devil's harvest

 

The devil's harvest, out on the street

Lightnings like veins when crows gather to eat

The devil's harvest

 

Last night thunder and rain had a fight

The skies are heavy, but conscience is light

World falling apart screws up my rest

When i gaze through the blinds the devil's harvest

The devil's harvest, out on the street

Lightnings like veins when crows gather to eat

The devil's harvest