ELOKUVISSA  (runo)

Istun yksin tyhjässä elokuvateatterissa

Näytös on jo päättynyt, salivalot sammuneet

Ihmiset ovat matkustaneet koteihinsa

Vahtimestarin kävelyn ääni kuuluu käytävästä

En tiedä paljonko kello on, se on aika paljon

Elokuvassa näkyi paljon ihmisiä, tuttujakin

Jotkut menivät naimisiin, valmistuivat maisteriksi, joutuivat linnaan

En muista kaikkia yksityiskohtia, juoni jäi vähän hämäräksi

Istun yksin tyhjässä elokuvateatterissa, on pimeää, rauhallista

Seurasin elokuvaa ikään kuin ulkopuolisena

Näyttelijät olivat kyllä hyviä, olivat aidosti läsnä

Minä en ollut. Olin statisti, outo tyyppi cateringvaunussa

Kukaan ei oikein muistanut, mitä tyyppi kuvauksissa teki

Mutta ei suuresti jaksanut välittääkään, kyllä joku varmaan tiesi sen homman

Siellä se söi pizzaa kun viimeksi kävin, tervehti ja röyhtäisi

Ihan kuin olisin nähnyt sen jossain joskus, jotenkin tuttu naama

Istun yksin tyhjässä elokuvateatterissa, minua ei mainittu lopputeksteissä

Yritin kyllä aikanaan kaikkeni saadakseni jonkin pikkuroolin

Se on kaikki ohi nyt, elokuva on päättynyt, jotkut taputtivat

En vielä haluaisi kävellä ulos, vahtimestari lienee yhä käytävässä

Ei ole lukinnut ovia, ikään kuin hän tietäisi minun olevan yhä teatterissa

Hän on pukeutunut mustaan pukuun, vanhaa klassista tyyliä 

Istun yksin tyhjässä hämärässä elokuvateatterissa, näytös on ohi

Kuuntelen ilmastoinnin hurinaa, uloskäynnin yllä palaa pieni valo