Helsingin lounasravintolat. Olen laskelmieni mukaan käynyt nyt vuosina 2021-2026 syömässä lähes sadassa lounasravintolassa Helsingissä. Omalla rahalla, ilman mitään alennuksia. Tarkka lukema on laskujeni mukaan 86. Parhaissa paikoissa olen käynyt kymmeniä kertoja, huonoissa vain kerran ja joskus jäi se ensimmäinen kertakin puolitiehen, kun ruoka oli jo loppu saapuessani vajaa tunti aukeamisajan jälkeen. Näin on käynyt kaksi kertaa. "Ei oo ennee!". Olin polkenut paikalle 20km. Edellinen jonossa vei viimeisen kalapalan. 

Kaikenlaista on tullut nähtyä ja koettua. Taso on kirjavaa, helmet eivät yleensä pidä ääntä itsestään ja yleinen köyhtyminen ja katteiden ohuus on alkanut näkyä ruuassa viiden vuoden tarkastelujaksolla. Joissain ravintoloissa kokit vaihtuvat jatkuvasti, ja taso sen mukana. Kymmenisen ravintolaa niistä joissa olen käynyt, on mennyt jo nurin. Huono enne on, jos ennen monipuolinen ravintola alkaa tarjota viitenä päivänä viikossa broileria. Sellaisiakin ravintoloita Helsingissä on.

Etnisten kokkien heikko kohta ovat kastikkeet. Heillä ei ole mielenkiintoa tehdä bearnaise, tartar, jne kastikkeita kunnolla, ne ovat vieraita heidän syntymämaansa kulttuurille. Etniselle kokille kastikkeen taso on yhdentekevä, kun taas suomalaiselle omilla rahoillaan maksavalle asiakkaalle se voi olla tärkeä, ainoa syy käydä kyseisessä ravintolassa. Jotkin ravintolat ovat niin orientoituneita ruokkimaan viereisten firmojen työntekijöitä, että taso ei ole kummoinen. Mitä väliä, tulee ne joka tapauksessa. 

Tartar-kastike voi olla ihan mitä tahansa paikasta riippuen, mitään yhtenäistä linjaa ei ole. Joko kulinaristinen mestarisuoritus, tai pelkkää kevytmajoneesia tölkistä ilman mitään muuta. Turskaan ei ole enää ravintoloilla oikein varaa. Turska on nykyään arvokala, lohi on bulkkia. Onneksi useimmat ravintolat ovat lakanneet tilaamasta tukusta ns. lime-korianderiturskapaloja. Niissä ei ole käytännössä kalaa ollenkaan. Ohuita levyjä, käytännössä pelkkää panerointia. 

Fish&Chips tarkoittaa myös monille ravintoloille joko lohkoperunoita tai ranskanperunoita. Lähimpänä brittiläistä käsitystä chipseistä ovat mielestäni lankkuperunat. Söin niitä usein Manchesterin keskustassa 90-luvun alussa pakattuna sanomalehtikääreeseen, kun asuin siellä. Euroopassa turskaa näkyy saavan ruokakaupoista yhä kohtuuhintaan, Suomesta ei jostain syystä. Taidamme olla vähän pussinperä sen suhteen. Meillä on taas lohietu Norjan takia. Jossain jenkeissä lohi on hyvin kallista.

Ranskalaiset perunat ovat joskus alilämmitettyjä vaaleita rasvaisia löysiä lötköjä. Ne ovat vaikea laji, ylipaistuvat herkästi. Ns. annosravintoloiden annoskoko on usein viritetty naispuoliselle 160cm toimistotyöntekijälle. Erään ravintolan fish&chips-annos sisälsi kuusi ranskanperunaa, ja noin 100g palan paksusti paneroitua kalaa. 

Satakiloiselle 190cm miehelle joka on pyöräillyt 20km paikalle, sellaisen tilaamisessa ei ole mitään järkeä, se on fine diningia. Eläkeläisalennukset ovat joissain ravintoloissa huomattavia, jopa kolme euroa. Työttömänä lienen usein ollut ravintolan ainoa asiakas joka on maksanut täyden hinnan, ainoa asiakas jolla ei ole työetua eikä eläkeläisalennusta. Tragikoominen ajatus, mutta näin se menee. Silloin ruuan tasoon kiinnittää suuren huomion.

                                                       

                                                                Top Five

 

- Ravintola Spora

Kyseessä on työmaaruokala raitiovaunuhallin yläkerrassa. Pidän paikan kaurismäkeläisestä miljööstä ja työväenluokkaisesta ilmapiiristä. Ruoka on ihan perusruokaa, mutta se on tehty hyvin. Paikkaa pyörittää kaksi tasokasta kokkia joilla on oma ravintola kantakaupungissa. Paikan tartarkastike on Michelin-tasoa. Jos haluatte maistaa maailman parasta tartarsoosia, niin suosittelen. Paikka tarjoaa myös yhä rehellistä turskaa, silloin kun sitä on listassa. Salaattipöytä on hyvä. 

-  Ravintola Maininki

Kyseessä on buffetravintola vuosaarelaisessa vanhassa puuhuvilassa merinäkymällä. Auki vain kesäisin. Ruoka on kohtalaista perusruokaa, mutta miljöö on 5/5. Salaattipöytä on erittäin runsas. Paikassa käy syömässä paljon poliiseja, joskus on piha täynnä poliisiautoja ja moottoripyöriä. Tunnet olosi turvalliseksi täällä.

- Ravintola Ravilla

Kyseessä on lounasravintola Vermon raviradan katsomorakennuksessa. Ruoka on hyvää, ja miljöö on jälleen 5/5. Upeat näkymät Mäkkylään ja raviradalle korkealta. 70-luvun tunnelmaa. 

- Janin Lounas & Sport Cafe

Kyseessä on lounasravintola Pirkkolan uimahallin aulassa. Miljöö ei ole mitenkään kummoinen, ja paikka on vähän vaikea löytää mutta paikan tarjonnan runsaus on huikea. Helsingin runsain tarjonta, löytyy vaikka mitä aina. Hedelmiä pilkottuna montaa eri lajia, lihoja revittynä montaa eri lajia, jne.

-  Ravintola Bank Lunch Club

Tämä on vähän vaikea tapaus, sillä paikan taso vaihtelee ja ruuassa on usein liian vähän suolaa, mutta miljöö on 5/5. Täyttä 1930-lukua. Jos olette nähneet Babylon Berlin-televisiosarjaa, niin tämä paikka on kuin hyppäisi suoraan sarjaan sisään. Tarjonta on täällä hyvin runsasta mutta kuten sanoin, voi olla vähän suolatonta ja vaihtelevaa tasoltaan. 

Kunniamaininta: Puotilan kartano

Tartarkastike on Helsingin toisiksi paras, ja miljöö 5/5. Salaattipöytä on tyyliltään vähän erikoinen, painottuen usein pelkkiin erilaisiin salaatinlehtiin ilman muita lisukkeita. Lisäpiste siitä että leivän kanssa tarjolla on voita. Harvinaista nykyään.