The new look (and a new name). Ajokausi avattu 2.4.
Sen nimi on nyt ihan vain Kinneri. Väri on nyt Tikkurilan metallinkiiltävä hopea.
Istuin on nyt 3cm alempana, jolloin istuinkorkeudeksi tulee 22cm ilman kuljettajaa. Se on mielestäni aika sopiva korkeus tällaiselle retrokinnerille. Takana on nyt Mopo-Sportin 19-tuumainen vanne, ja sen päällä samaisen puljun valkosivuinen pappamopon rengas. Yhdistelmä toimii erittäin hyvin.

Pinnat ovat käsityönä Wheel Factoryssä teetätetyt 130mm pitkät 3mm pinnat. Huippulaatua.
Kottero painaa nyt 51,7kg ilman akkuja. Ilman sähkötekniikkaa paino olisi aika tasan 40kg.
Akkulaatikot painavat paljon. Suurimmillaan 13kg akut tarvitsevat vahvat laatikot. Takakiekko painaa nyt 10,0kg kaikkineen takapakan kanssa. Ennen painoi 13,7kg. Pyörätohtorilta löytyi eteen sopiva 52-hampainen 152mm-kammilla oleva kampisarja kompensoimaan pienempää takakiekkoa.

Se on nyt ikään kuin "valmis". Tasapainoinen ja kiva ajaa. Kaikki pelaa mukavasti. Ennen penkin alla oli kaksi ketjurullaa koska 21-tuumainen kiekko vei takapakan niin ylös, että ketju olisi muuten ottanut kiinni runkoon. Nyt 19-tuumainen kiekko laski takapakkaa alaspäin, jolloin pääsin eroon toisesta ketjurullasta. Veto pelaa paremmin yhdellä rullalla, ja painoakin säästyi jälleen 400g.

Lähiaikoina olen harkinnut siirtymistä yksinkertaisenpaan akkutekniikkaan. Kohta viisikymppinen ukko ei oikein enää jaksaisi lipojen kanssa pelata. Se olisi noin 900 euron sijoitus. Kahden 20Ah/48V- akun pelkkä postimaksu Englannista on 213 euroa. Sitten ei tarvitsisi kuin yksi pistoke aina työntää seinään ladatessa, ja täts it. Uudet akut olisivat myös noin puoli kiloa kevyemmät.