Ulla Koskinen - Arwid Tavastin perheen elämä ja soturiaatelin aika Suomessa.

 Kirjoitin otsikon noin hieman poikkeavasti kirjan kansitekstistä, koska kyseessä on käytännössä Arwid Tavastin elämänkerta. Tämä blogi on hieman retroaktiivinen, sillä luin kyseisen kirjan jo vajaa vuosi sitten, ja päädyin jopa käymään kirjan tapahtumapaikoilla! Oli sen verran hyvin kirjoitettu ja mukaansa tempaava tarina Suomen keskiajasta, perustuen dokumentteihin. 

Arwid Tavast eli 1520-1599. Se oli monin tavoin erilaista aikaa, esimerkiksi ihmisten käsitys maailman koosta loppui Ranskan länsirannikolle, mutta myös yllättävän modernia elämää aatelisto eli paikoin jo tuolloin. Tämä teos kannattaa ehdottomasti lukea, jos Suomen keskiaika kiinnostaa vähänkin. Aivan loistava kirja.

Arwid syntyi kultalusikka suussa elämään etuoikeutettua elämää. Aatelisto tuohon aikaan ei saavuttanut valtaa ja asemaa niinkään rahan määrällä, vaan suhteilla ja sankariteoilla. Raha oli lähes toisarvoista, asiat järjestyivät muuten. Jo kolmekymppisenä Arwid hallitsi kahta suurta kartanoa Hämeessä, Vesunnin kartanoa sekä Kurjalan kartanoa. Kartanonomistajat ympäri maan muodostivat tiheän sosiaalisen verkoston. Aateliaseman säilyttäminen vaati kuitenkin jatkuvia sankaritekoja, kruunun ja maan palvelemista eli käytännössä osallistumista sotiin. 

Aatelinen oli eräänlainen ammattisotilas, palkkasotilas, ja sai palkinnoksi maata ja hallintaoikeuksia kartanoihin. Arwid käytännössä soti koko ikänsä, välillä haavoittuenkin. Välillä oli parin vuoden rauhanjaksoja, jolloin vietettiin rauhallista kartanoelämää ja syötiin Tallinnasta hankittuja herkkuja. Aatelisilla oli omat veneet ja laivat, Tallinnassa käytiin shoppailemassa jo tuolloin kuukausittain. Myös rahvas saattoi rahalla ostaa lipun aatelisten laivaan ja vierailla Tallinnassa. Silkkitien yksi haara ylettyi Tallinnaan saakka. Talvisin Tallinnaan mentiin hevosilla jäätä pitkin.

Tallinnasta hankittiin mausteita, punaviiniä, riisiä, kaikenlaista hyvää. Myös omaa tuotantoa kartanoilla toki oli. Esimerkiksi makkaroiden valmistus oli jo kehittynyttä, ja sinappia löytyi tynnyreittäin. 1500-luvun aateliston ruokavalio poikkesi yllättävän vähän nykyajasta. Makkara sinapilla on vanha hitti, ja karjalanpiirakoiden riisillä on puolen vuosituhannen historia Suomessa. Tehtiin riisipuuroa ja syötiin riistaa riisin kanssa, mausteina kurkumaa ja muita eksoottisia mausteita. Peruna oli toki yhä tuntematon.

 Rengit sekä rahvas toki harvemmin, jos koskaan pääsi aateliston herkkuihin käsiksi, vaikka usein valmisti niitä. Vaikea sanoa, ehkä hekin joskus vähän maistoivat. Ne, ketkä olivat päässeet aateliskartanoon töihin ylipäätään. Palvelusväkeä oli paljon, olut oli arkinen janojuoma. Keskiajan ihminen joi keskimäärin kaksi litraa olutta päivässä. 

 

 

Kuvassa Kurjalan kartano. Rakennus ei ole enää sama, mutta saman kokoinen ja alkuperäisellä paikalla ja kartanossa on ymmärtääkseni jäljellä joitain alkuperäisiä osia. Paikka on komea, ikään kuin mäen päällä josta pellot aukeavat joka suuntaan. Löysin paikan pienen etsinnän jälkeen. 1900-luvulla Arwid Tavastin aikaisen kartanon astiasto löytyi ehjänä syvältä läheisestä pellosta. Oli alunperin ilmeisesti kätketty sinne. Astiasto on nähtävillä Suomen Kansallismuseossa. 

 

 

Mikä tuon aikaisen aateliston elämässä yllätti myös, oli se kuinka paljon he matkustivat jatkuvasti. Heidän elämänsä on jatkuvaa matkustamista. Kurjalan kartanon aateliset esimerkiksi vierailivat lähes kuukausittain Käkisalmen linnoituksessa, neljänsadan kilometrin päässä. Mitään teitähän ei tuolloin juuri ollut, lähinnä kärrypolkuja ja rekiuria. Matka Käkisalmeen kesti monta päivää. Etelärannikon kartanoissa Arwid vieraili myös tiuhaan, pääasiassa Raaseporin lähellä. Ruotsissakin pyörähdettiin silloin tällöin, Tallinnassa usein. Tulevan Pietarin kaupungin suistossa käytiin sotimassa.

Raaseporin linna oli tuolloin vielä toiminnassa, vaikkakin juuri autioitumassa. Raaseporin linna autioitui 1558 kun olutkellari romahti ja koko olutvarasto valui maahan, ja lisäksi kuninkaalta oli tullut käsky aatelisille muuttaa juuri perustettuun Helsinkiin mahdollisuuksien mukaan. Maan nousu oli myös tehnyt linnasta käyttökelvottoman omalta osaltaan, linnan laiturille ei enää päässyt laivoilla. 

Teoriassa Arwid olisi alkuaikoinaan voinut vierailla myös Raaseporin linnassa. Hämeen linna sekä Olavin linna olivat hänelle tuttuja paikkoja. Olavin linnan isäntänä hän oli jopa töissä pari vuotta komennettuna. Hänen viimeinen komennuksensa oli Viipurin linnan isännyys, jossa puolusti Sigismundia kuolemaansa saakka Kaarlen sotajoukkoja vastaan. Arwid oli loppuun saakka uskollinen katoliselle Sigismundille protestanttista Kaarlea vastaan, eli tavallaan varhainen itsenäisyysmies.

Vesunnin kartano oli toinen kartanoista, jonka hallintaoikeus Arwidilla oli. Vierailin myös siellä. Molemmat sekä Kurjalan että Vesunnin kartanot vaativat hieman etsimistä, sillä mitään kylttejä paikoille ei ole. Kartanot ovat nykyään yksityisasuntoja, joten pihapiireissä hiippailu vaatii hieman tutkimushenkisyyttä. 

Vesunnissa Arwid rakennutti kartanon läheisen mäen päälle linnan, Vesunnin linnan, jossa kerrotaan olleen 160 ikkunaa. Lasi oli tuolloin kallis ylellisyystuote, johon rahvaalla ei ollut varaa. Linnasta ei ole enää yhtään mitään jäljellä, mikä vähän huippaa. Linnan materiaalit kannibalisoitiin aikojen saatossa uusien rakennusten valmistusaineiksi. Kuvassa Vesunnin kartanon navetta. Navetta on rakennettu Vesunnin linnan kivistä.

 

Kuvassa Vesunnin kartano. Rakennus ei ole enää alkuperäinen, mutta kooltaan vastaava ja alkuperäisellä paikalla: Paikka on komea myös täällä, korkealla jokipenkereellä. Penkereeltä näkyy Hämeen linna.